Tuire Kaimio kouluttaa eläinten ehdoilla

Perimä asettaa rajat koiran oppimiskyvylle - Rankaiseminen vahvistaa pelkoja

Tuire Kaimion työtä on eläinnäyttelijöiden kouluttaminen elokuviin ja teatteriin. Pellon koiraseminaarin luentoaiheesta Koirien pelot kävi hyvin esille, että kouluttajan tulee toimia aina eläimen ehdoilla. Paras oppimistulos tulee, kun eläin on rento ja taukoja on kyllin tiheään. Synnynnäinen perimä ja geenit asettavat rajat sille, mitä koirille tai muille eläimille voidaan koulutuksen kautta opettaa ja missä iässä. 20 - 30 prosentia koiran käyttäytymisestä on perittyä, muu on opittua. Parhaat tulokset saavutetaan, kun esimerkiksi koiraa koulutetaan pentuna tiettynä herkkyyskautena.

- Vaikka käyttäytymisen pohja piilee koirien perimässä, koiran elämänsä varrella saamat kokemukset ja oppiminen muokkaavat usein todella paljon käyttäytymisen lopullista muotoa. Joskus voi käydä jopa niin, että jos ympäristö ei ole sopiva, jokin käyttäytymismalli ei ehkä pääse puhkeamaan tai jää laimeaksi, Tuire Kaimio opasti. 

Aikuisetkin koirat pystyvät tottumaan uusiin tilanteisiin ja esimerkiksi uusiin eläinlajeihin, ja niiden käyttäytyminen muokkautuu yhä oppimisen myötä kohtuullisen helposti. 

Jotta koirat voivat hyvin, eikä niiden stressitaso nouse, niiden on hyvä saada elää luonteenomaisesti. Erilaisiin tehtäviin jalostettujen koirien tulee saada tehdä ainakin ajoittain juuri niitä asioita, joihin ne on jalostettu; ajokoira haluaa ajaa ja paimenkoira paimentaa.

Synnynnäisiä käyttäytymismalleja

Koirilla on valmiina synnynnäiset käyttäytymismallit, jotka eri roduilla puhkeavat eri iässä. Esimerkiksi reviiritietoisuutta ei pienillä pennuilla vielä ole, vaan se puhkeaa eri aikoina 6 - 7 kuukauden iästä jopa kolmeen vuoteen. Kouluttajan, kasvattajan ja koiran omistajan on syytä olla valppaana, kun koiran herkkyysikkuna avautuu eli se alkaa harjoitella jotakin synnynnäistä käyttäytymismalliaan. Herkkyyskautena oppiminen on otollisinta. Kun herkkyysikkuna sulkeutuu, se ei enää palaa koskaan takaisin. Hyvät perintötekijätkään eivät auta, jos kasvattaja on herkkyyskaudesta myöhässä.  Useimmiten koiran herkkyyskausi on alle yhdeksän viikon ikäisenä. Ympäristö muokkaa koiran käytöstä. Myös emojen hoivakäyttäytyminen vaikuttaa pennun kehittymiseen. 

Periaatteena Tuire Kaimio pitää sitä, että emon ja pentujen annetaan selviytyä ensimmäkseen itse, eikä ihmisen tarvitse niitä auttaa ennen kuin se on välttämätöntä. Näin pentu saa oppia emoltaan tärkeitä taitoja koiraksi kasvamiseensa.

- Emo on pennulle muutakin kuin imettäjä. Nartun käyttäytyminen vaikuttaa pentuihin. Tylyjen ja välinpitämättömien naaraiden pennuista tulee alistuvampia eivätkä ne opi yhtä uteliaiksi kuin huolehtivaisten emojen pennut, Tuire Kaimio perustelee.

Pennut oppivat paljon leikkiessään. Jopa riitatilanteet ovat oppimista aikuiseksi koiraksi. Yli 12-viikkoisina välttämiskäyttäytyminen ylittää uteliaisuuden. Koiran pysyvät pelot syntyvät 8 - 10-viikkoisina ja viimeistään 16-viikkoisina. Pentujen yksinoloa tulee harjoitella vasta lähellä luovutusikää. 6 - 8-viikkoisina pennut ovat herkkiä stressille ja häiriöille. Kasvattajan kannattaa totuttaa pentuja ennen luovuttamista esimerkiksi autokyytiin ja erilaisiin ääniin ja aloittaa sosiaalistaminen.

Eroahdistusalttiuteenkin koiralla vaikuttaa perimä. Pentuja onkin hyvä totuttaa jo kasvattajan luona erilaisiin tilanteisiin. Kolmikuisena pennut ovat valmiita opettelemaan pidempää yksinoloa. Kyky linkittyä ja palautumiskyky sekä ärsykekynnys ovat koiralla synnynnäisiä ominaisuuksia. Koiran kouluttaminen onnistuu parhaiten, kun lepoa ja aktiivisuutta vuorotellaan. Koira oppii parhaiten virkeänä, tyynenä ja rentona.

Myös koiran impulsiivisuus on periytyvää. Perimä säätelee myös sen, miten koira pystyy hillitsemään käytöstään ja miten se kestää turhautumista.

Koiran elämänlaatua voi edistää myös ruualla. Koira periytyy susista kehittyneistä kulkevista kyläkoirista. Niinpä koiralle on luontaista ja ominaista ruuan pureminen, kaluaminen, kaivaminen, etsiminen ja pilkkominen. Ruuan voi sijoittaa kupin sijaan vaikka ulos erilaisiin paikkoihin etsittäväksi.

Pelko on opittua

Koira on luonnostaan utelias. Pelko on aina opittua. Pelko on sinänsä hyvä asia, sillä se suojaa eläintä tekemästä tyhmyyksiä. Normaalisti pelko menee ohi, kun sen aiheuttaja on poistunut koiran näköpiiristä, pelottava tapahtuma on loppunut tai pelon kohde on todettu vaarattomaksi. Aina näin ei kuitenkaan käy, ja pelko muuttuu epänormaalin voimakkaaksi. Koira oppii karttamaan epämiellyttäviä asioita. Jos koira on ehdollistunut pelkoon, ehdollistuminen juuri sille pelolle ei enää koskaan koirasta kokonaan katoa. Koiran kouluttajan on hyvä tietää, että rankaisu vahvistaa pelkoa. Arkuuden ja rohkeuden vaihtelu on koirilla voimakkaasti perinnöllistä. Tuire Kaimio tähdensi, että arkaa koiraa ei koskaan saa käyttää jalostukseen, koska piirre on periytyvä.

Koiran koulutukseen pelottelu ja rankaiseminen eivät sovellu, sillä pelottelu säilyy aistimuistissa eikä katoa sieltä koskaan. Jos esimerkiksi muriseva koira pakotetaan pelolla hiljaiseksi, murina saattaa loppua, mutta tunnetila jää koiraan.

Pelolla ja rankaisemalla kouluttaminen ei ole oikea tapa, sillä ihminen ei voi valita ja säädellä, mihin eläin yhdistää tilanteessa pelkonsa. Se saattaa liittää pelon aistimuistissaan vaikka johonkin tapahtumahetkellä näkemäänsä asiaan. Pelottaviin asioihin tottuminen kestää viikoista kuukausiin ja vaatii pitkäjänteistä päivittäistä harjoittelua. Pelkoja on vaikea poistaa. Niistä kouluttaja ja koira voivat yhteistyössä päästä, mutta se vaatii valtavasti työtä ja siedättämistä. Jokainen pelko pitää poistaa erikseen.

- Rankaiseminen ei kertakaikkiaan ole järkevä juttu koiran kouluttamisessa, Tuire Kaimio kiteytti pitkän kokemuksensa myötä.

Koirat voivat pelätä uusia, korkeita, kirkkaita, hämäriä, pimeitä ja avoimia paikkoja sekä erilaisia ääniä. Koirilla voi olla myös synnynnäisiä pelkoja, kuten esimerkiksi korkean paikan kammo. Sellainen koira ei sovellu jalostukseen, sillä synnynnäinen piirre periytyy.

Peloista eroon siedättämällä

Koiran pelkoihin voi vaikuttaa siedättämällä ja poisherkistämällä. Pelkoja poistettaessa on kouluttajan aina työskenneltävä koiran pelkorajan alapuolella. Siedättämisen tulee olla tarkkaa ja järjestelmällistä, oikotietä ei ole. Siedättäminen ja poisherkistäminen onnistuvat vain, jos eläin on rento ja tyyni. Jännittynyt eläin ei siedäty ja pelkäävä eläin ei opi. Kouluttajan tulee edetä eläimen ärsytyskynnyksen tahdissa. Kouluttaja voi asteittain edetä aina koiran tai muun eläimen huolestumisrajan tietämiin.

Juuri tämän Tuire Kaimio parhaiten osaa, se on hänen leipätyötään; kouluttaa puolivillejä eläimiä järjestelmällisesti siedättäen. Kun esimerkiksi koira on siedättynyt johonkin vaiheeseen, voidaan tehtävää vähitellen vaikeuttaa.

Tuire Kaimio kertoi, että jos joku eläin on herkkä äänille, on äänille siedättäminen aloitettava vaikka pumpulilla tai niin pienellä ärsytyksellä, ettei huolestumisraja ylity.

Hän vakuutti, että vaikka eläimen lähtötilanne olisi mikä tahansa, oikeanlainen siedättäminen toimii ja vaikuttaa aina, kunhan kouluttaja pysyy johdonmukaisesti ja kärsivällisesti huolestumisrajan tuntumassa. Kouluttajan tulee olla tarkkana ja huomata, milloin muutos eläimessä tapahtuu ja milloin ärsytyskynnys on ylittymässä. Koiran voi totuttaa suoraankin, jos eläin ei pelkää eikä ärsytyskynnys ylity.

Yhtä tärkeää kuin johdonmukaisuus ja kärsivällisyys on oppimisen kannalta se, että eläin saa tarpeeksi lepoa ja taukoja. Eläintä opetetaan vain viisi minuuttia kerrlallaan, ja sen jälkeen on aina tauko.

Elekieli on avain

Kouluttajan tulee seurata tarkasti koulutettavan eläimen elekieltä. On tärkeää, että koulutettava on rento, mutta myös kasvattajan tulee olla valpas ja rento. Kun eläin jännittyy, sen liikkumisnopeus muuttuu. Jos koulutettavan eläimen pelkoa ei oteta huomioon, eläimellä käynnistyy pelkoagressiivisuus. Eläimelle syntyneeseen pelkoon kasvattajan pitäisi puuttua heti, sillä kun pelko pysyy ja toistuu, sitä ylläpitävät hermoradat vahvistuvat. Myös pelkokäyttäytyminen ennen pitkää laajenee ja lisääntyy, jos siihen ei puututa oikealla tavalla.

Tuire Kaimio kannustaa kasvattajia ja omistajia opettamaan pennulle vaikka yhden asian hyvin, sensijaan että opettaisi monta asiaa huitaisemalla. Se yksi hyvin opittu taito toimii sitten monessa tilanteessa koiran rauhoittamisessa ja auttaa koiran hallintaa.

Tuire Kaimio sanoo harvoin tapaavansa eläimiä, jotka osaavat yhden asian hyvin, mutta paljon sellaisia, jotka osaavat paljon taitoja huonosti. Koiraa ei kannata alkaa opettaa koskaan hankalassa tilanteessa, kun se on oppimisen kannalta otollisinta.

Parempi olisi myös osata ennakoida ja opettaa mahdollisimman aikaisin, jos on odotettavissa, että jostakin asiasta saattaa tulla ongelma.

Hyvä oppiminen edellyttää, että eläimellä on oikea mielentila. Vastaehdollistaminen, tunne-ehdollistaminen, siedättäminen, siinä avainsanoja, jotka toimivat järjestelmällisesti ja eläimen ehdoilla toteutettuna.

Tuire Kaimio painotti, että jos koiran käytös muuttuu nopeasti, on aina syytä epäillä jotakin sairautta, esimerkiksi os koira muuttuu yhtäkkiä flegmaattiseksi tai jos käytös muuten muuttuu tavallisesta poikkeavaksi. Kun eläimen terveydentila on eläinlääkärillä varmistettu hyväksi ja sairauden mahdollisuus suljettu pois, vasta sitten voi aloittaa käytöksen muuttamisen kouluttamalla. 

- Suuret hyvät tunteet auttavat oppimista, vahvisteet vahvistavat tunnetilaa.

Nepalin norsut

Tuire Kaimio on arvostettu kouluttaja myös kansainvälisesti. Vuonna 2006 Nepalissa hän opasti paikallisia asukkaita norsujen käsittelyssä. Norsujenkoulutusprojektin tavoitteena oli kehittää norsujen koulutusta inhimillisemmäksi. 

Norsujen ja kaikkien muidenkin eläinten siedättämisessä toimivat samat lainalaisuudet. Pikkuhiljaa etenemällä, ruokapalkinnoilla ja ärsytyskynnyksen alapuolella toimimalla myös norsu oppii luottamaan ja epävarmuus katoaa jopa yhden päivän aikana. Koulutuksen inhimillistämiseen Nepalissa oli tarvetta, sillä sikäläinen käytäntö on perustunut pakottamiseen. Alistamis- ja pakottamistyössä on pitänyt olla 12 ihmistä ja pakottamista on pitänyt jatkaa kaksi viikkoa. Kouluttajia on myös kuollut tehtävässä. Edes norsulla ei ole syytä hyökätä, jos toimitaan sen pelkokynnyksen alapuolella.

- Milja Inkeri Puolakka