Metsästyshygienia oppiaineena ottaa vasta ensiaskeleitaan

Kuusamoiaisen riistaeläinten terveydenhoitoon erikoistuneen eläinlääkäri Sauli Laaksosen kokoama kirja Metsästäjän terveysoppi on ainutlaatuinen perusteos, joka esittelee uuden oppiaineen, metsästyshygienian, perusteet. Kirja on vastikään ilmestynyt ja siitä ollaan tekemässä englanninkielistä painosta. Metsästäjien kouluttaminen Suomessa on vielä aivan alkutekijöissään. Suomessa on koulutettu vuodesta 2010 alkaen vasta noin tuhat metsästäjää. Pohjoisimmat metsästäjien terveys- ja hygieniakoulutukset on järjestetty Oulussa.  

Sauli Lehtonen toimii myös Helsingin yliopiston hirvieläinsairauksien dosenttina. Hän on kansainvälisesti arvostettu tutkija ja luennoitsija sekä suomalaisen metsästäjien koulutuksen luoja. Hän on tätä ennen julkaissut noin 50 riistan terveyttä käsittelevää tieteellistä artikkelia kansainvälisissä tiedejulkaisusarjoissa.

Laaksonen on toiminut yli 30 vuotta käytännön eläinlääkärintyössä, johon on sisältynyt myös riistan ja poron lihantarkastus sekä alkutuotannon ja elintarvikealan laitosten hygieniavalvonta. Koulutuksen suorittaneet saavat tutkintotodistuksen.

Metsästyshygienia käsittää riistaeläinten perusbiologian ja ekologian sekä riistan sairaudet eri ilmenemismuodoissaan ja niiden aiheuttajat. Tärkeä osa metsästyshygieniaa on eläinten sairauksien aiheuttamien muutoksien ja niistä mahdollisesti ihmisille aiheutuvien riskien tunnistaminen ja näiden riskien pienentäminen. 

Riskien hallinta aloitetaan jo ympäristön- ja riistanhoitotoimenpiteillä, riistan hyvinvoinnilla ja metsästyskoirien terveydenhoidolla. Metsästystapa, saaliin käsittelyn oikeat tekniikat, lahtivajahygienia ja turvallinen riistaruoan valmistus ovat olennainen osa oppiainetta.

Kirjan ainutlaatuinen kuvamateriaali ja kirjoittajan elävät vesivärimaalaukset havainnollistavat kirjan sisällön käsinkosketeltavaksi. Kirjoittajan poikkeuksellisen mittava kokemus aiheesta ja vuosien materiaalinkeruu sekä laaja kansainvälinen yhteistyö tekevät kirjasta mukaansatempaavan luontoelämyksen.

Kirja on suunnattu metsästäjille ja alan oppilaitoksille. Se sovletuu erinomaisesti myös biologeille, eläinlääkäreille, lääkäreille ja kaikille luonnon monimuotoisuudesta kiinnostuneille.

Kirjan kantava teema on ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin voimakas vuorovaikutus. Kaikki luonnossa tapahtuvat muutokset heijastuvat myös ihmiseen. Kirjaa voi tilata Metsästäjäliiton  kautta, sitä saa myös kalliimmalla hinnalla Akateemisesta kirjakaupasta. Kirjassa on 300 sivua ja 500 kuvaa.

Sauli Laaksonen ja Pekka Salminen
Sauli Laaksonen ja Pekka Salminen

Loisvaara vaanii väärin käsitellyssä riistanlihassa - metsästyshygienia entistäkin tärkeämpää

Iät ja ajat metsästäjät ovat ampuneet riistaa sekä teurastaneet ja käsitelleet lihan parhaaksi katsomallaan tavalla. Hygienia ei ehkä ole ollut se kaikkein tärkein asia. Kun kuunteli eläinlääkäri, dosentti, metästäjä ja koirankasvattaja Sauli Laaksosen luennon Pellon koiraseminaarissa, tuli vakuuttuneeksi metsästyshygienian tarpeesta ja koulutuksen välttämättömyydestä. Käsihygienia, saaliin kuljetustapa, lahtivajahygienia, nylkemistekniikka, metsästyskoirien säännölliset rokotukset ynnä muut asiat olisi syytä kuulua jokaisen metsästysseurueen ja yksittäisen metsästäjän käytäntöihin. Käytäntöjen muuttamisessa auttaa tieto ja perehtyminen asiaan.  Metsästäjille järjestetään aiheesta koulutusta ja juuri ilmestynyt Metsästäjän terveysoppi palvelevat uusien käytäntöjen syntymistä hyvällä tavalla.

Tieto lisää tuskaa. Laaksosen vilistivät erilaiset loiset ja eliöt siihen tahtiin, että yleisön joukosta kuului tuon tuostakin sana: hyi! Sauli Laaksonen kevensi tunnelmaa sanomalla, että monet metsästyshygieniakoulutukseen osallistuneet ovat nimittäneen sen kasvisruokakurssiksi ja jotkut ovat jopa alkaneet välttää punaista lihaa. Vaaroilta voi kuitenki välttyä tai ainakin niitä voi minimoida opiskelemalla ja hygieniaa lisäämällä.

Loisten, tautien ja bakteerien kirjoa

On hyvin tavallista, että metsästäjä antaa metsästyskoiran raadella saalista. Laaksonen tyrmää tällaisen teon. Näin erilaiset bakteerit pääsevät lihaan joko koiran suusta tai saaliseläimen turkista. Ei ole myöskään aivan sama, miten vaikka hirven ruhon kiikuttaa metsästä nylkypaikalle. Ruhoa ei saisi vetää pitkin maastoa, vedestä ja maasta saattaa lihaan tarttua haitallisia organismeja tai muiden elollisten jätteitä ja ulosteita.

Myyräekonokokki, zonoosi, trikiinit, sinilevä, erilaiset bakteerit, raivotauti, lintuinfluenssa ja vesikauhu, muutamia eläintauteja, joita Laaksosen luento käsitteli. Suomi tosin on ollut vapaa raivotaudista jo vuodesta 1991 lähtien. Raivotauti on sairaus, joka voi tarttua kaikkiin nisäkkäisiin. Kuolassa on raivotautia tavattu myös hirvistä ja poroista. Sairaudelle ei ole lainkaan hoitokeinoja. Siinä on kylliksi syytä toimia niin, että Suomi edelleenkin pysyy raivotaudista vapaana. 

Ulkomaille metsästysretkiä tekevien on syytä olla erityisen tunnollisia ja varovaisia. Raivotautia vastaan metsästyskoirat tulee Suomessa rokottaa joka kahden vuoden välein. Koira tulee rokottaa joka vuosi, jos sen kanssa käydään esimerkiksi Venäjällä. Rokottaa on myös syytä penikkatautia vastaan.  Sitä levittää parvovirus ja sitä esiintyy ketuissa, susissa, supikoirissa, minkeissä, ahmoissa ja kärpissä.

Laaksosen mukaan ei ole todisteita siitä, että lintuinfluenssa tarttuisi koiriin, mutta kissoilla sitä kyllä on tavattu muun muassa Kaakkois-Aasiassa. Afrikkalaista sikaruttoa on tavattu Pietarissa, Muurmanskissa, Liettuassa, Sardiniassa ja Kaukasuksella. Siksipä ulkomailla metsästävien on tämä tiedettävä ja oltava ennen paluuta todella huolellinen metsästysvarusteiden ja metsästysmuistojen hygienian ja puhdistamisen kanssa.

Koirille ei käsittelemätöntä raakaa lihaa

Kotoinen tutumpi sairaus on jänisrutto. Koirat taas voivat levittää suolistomatoja, alkueläimiä ja niveljalkaisia. Laaksosen mielestä koirille ei muun muassa tästä syystä pidä antaa lainkaan raakaa lihaa, ainakin se tulee huolella ennen käyttöä pakastaa.  Tosin kaikki loiset eivät kuole pakastettaessakaan. Raa'assa tai huonosti kypsennetyssä hirvifileessä voi piillä zoonoosin vaara eli joku ihmisen ja eläimen yhteisistä tartuntataudeista, joka voi levitä ihmisestä eläimeen ja eläimestä ihmiseen. Sitä kantaa 10 prosenttia hirvistä ja 25 prosenttia metsäkauriista.

Lisäksi luonnon eläimet kantavat fexoplasmaa, neospora caninumia, sarcocystistä (muun muassa hirvet ja sorsat), heisimatoja ja leveää heisimatoa eli lapamatoja. Näitä tavataan ahvenella, hauella, kiiskellä ja mateella. Lohikaloilla on omat erilaiset heisimatonsa. Muun muassa hirvellä tavataan myös rakkulamatoa sekä karhuilla ja hirvillä taenia arctosta. Myyräekinokokki on leviämässä pohjoiseen päin, tosin sitä ei vielä ole tavattu Suomesta. Sen kantajia ovat maksassaan sudet, koirat, kissat ja ketut.  Siksi varsinkaan ulkomaisia marjoja ei tule syödä raakana. Taudin voi torjua loislääkityksellä, taudin levittäjänä voi olla myös koira. Bakteeri on pakastamisen kestävä. Muun muassa ilves on tehokas trikiinien levittäjä. Riskinä on saada tartunta myös pakastetuista marjoista. Tämän vuoksi ammattikeittiöt kuumentavat marjat 70 asteessa. Tärkeässä roolissa onkin lihantarkastus. Seminaariyleisö heitti ilmaan kysymyksen, mikä onkaan kylmäsavustetun lihan hygienia-aste ja taudittomuus. Myöskään eläinten verta ei saa mennä noin vaan hörppimään, myös raa'asta verestä voi saada lois- tai bakteeritartunnan.

Hyönteislevitteiset taudit lisääntyvät

Ja taudit ja loiset eivät tähän lopu: On vielä keuhkomato, joka voi tarttua myös koiriin ja aiheuttaa pitkittynyttä yskää. Tämän vuoksi koirille pitää antaa loislääkitys ennen ja jälkeen metsästyskauden. Eikä koirille saa antaa ruuaksi käsittelemätöntä lihaan. Filaroidit ovat sukkulamatoja, ihonalaismatoja, jalkamatoja ja karhun sydänmatoja. Erilaiset punkit voivat levittää monia erilaisia tauteja. Riskialttiita tautien levittäjiä ovat myös hoitamattomat tuontikoirat.

Ilmastonlämpeneminen aiheuttaa hyönteisten välittämien sairauksien levittäytymistä laajemmalle. Uudenlaiset hyönteisvälitteiset taudit lisääntyvät. Kirput ja kurmut voivat tarttua ihmiseenkin. Norjassa kurmujen on tavattu porautuneen lasten ihon alle. Kurmuja levittää kiiliäiskärpänen. Porojen ja hirvien vaivana ovat myös nenäsaivartajat eli saulakat.  

Hirvikärpänen on loisista tutuimpia. Sekin levittäytyy koko ajan pohjoisemmaksi. Sitä on tavattu jo Kuusamon ja Pudasjärven poroissa.

- Milja Inkeri Puolakka